Hoitokustannukset julkisessa terveydenhuollossa

Saat tietoa julkisen terveydenhuollon palvelujen hinnoista terveyskeskuksilta ja sairaanhoitopiireiltä. Maksat yleensä julkisen terveydenhuollon palvelujen käytöstä kotikuntalaisen asiakasmaksun. Hoidon todelliset kustannukset maksaa kotikuntasi. Jos sinulla ei ole kotikuntaa Suomessa, Kela maksaa hoitosi kustannuksista valtion korvauksen tai vastaat hoitokustannuksista itse.

Jos käytät julkisen terveydenhuollon palvelua muualla kuin kotikunnassasi, hoitoa antanut julkisen terveydenhuollon toimintayksikkö laskuttaa hoitosi kustannukset kotikunnaltasi. Jos sinulla on Suomessa kotikunta, maksat itse hoidosta kunnan perimän asiakasmaksun.

Palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset ovat huomattavasti suurempia kuin maksamasi asiakasmaksu. Hoidosta aiheutuu todellisia kustannuksia myös silloin, kun palvelujen käyttäminen on asiakasmaksulainsäädännön perusteella asiakkaalle maksutonta, esimerkiksi alle 18-vuotiaan henkilön käynti terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Myös muun terveydenhuollon ammattihenkilön kuin lääkärin antamasta hoidosta aiheutuu terveydenhuollossa kustannuksia, joista julkinen terveydenhuolto voi laskuttaa.

Kunta tai sairaanhoitopiiri voi laskuttaa asiakkaalta julkisen terveydenhuollon palvelun käyttämisestä enintään palvelujen tuottamisesta aiheutuneet todelliset kustannukset. Palvelujen tuottamisesta aiheutuvilla kustannuksilla tarkoitetaan kustannusta, jonka kotikuntasi maksaisi terveydenhuoltolain mukaisesti, jos hoito tulisi kunnan maksettavaksi. Tällaisia kustannuksia ovat sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa annettujen palvelujen kustannukset, jotka muodostuvat avohoidon ja sairaalahoidon kustannuksista.

Suomessa julkisen terveydenhuollon kustannukset sisältävät kaikki hoidosta aiheutuvat kustannukset ja myös hoitopaikassa aiheutuvat muut kustannukset. Palvelun tuottamiskustannus sisältää siten esimerkiksi hoitohenkilöstön työn ja muut henkilöstöpalvelut sekä tilojen, aterioiden, siivouksen, sairaala- ja liinavaatteiden kustannukset. Laskutettava hinta on enintään palvelun tuottamisesta aiheutunut todellinen kustannus.

Terveydenhuollon ammattihenkilön on varmistettava, että ymmärrät hoitoasi koskevat tiedot. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö katsoo, että hoidon antaminen edellyttää tulkkauksen järjestämistä, se järjestetään yleensä hoidonantajan toimesta. Tulkkauksesta aiheutuvat kustannukset ovat myös osa hoitokustannuksia ja voidaan laskuttaa osana palvelun tuottamiskustannuksia kotikunnaltasi tai muulta hoitokustannuksistasi vastaavalta taholta.

Julkisen terveydenhuollon hintojen tulee perustua tuotteistukseen

Julkisessa terveydenhuollossa annetun hoidon kustannusten laskutuksen on perustuttava palvelujen tuotteistukseen tai tuotehintaan, jolla julkisen terveydenhuollon toimintayksikkö seuraa omaa toimintaansa tai jolla kuntayhtymä laskuttaa jäsenkuntiansa. Laskutukselle ei ole olemassa yhtä yhtenäistä käytäntöä, eikä lainsäädännössä ole määritelty, miten tuotteistaminen tulisi toteuttaa.

Terveydenhuollon toiminta voidaan tuotteistaa useilla eri tavoilla, joista potilaiden ryhmittely diagnoosien ja toimenpiteiden mukaisesti (DRG, Diagnosis Related Groups) on kansainvälisesti käytetyin malli. Julkisen terveydenhuollon kustannusten laskutusta toteutetaan DRG-perusteisen laskutuksen lisäksi esimerkiksi suoriteperusteisesti, käynnin, hoitopäivien ja toimenpiteiden perusteella, kapitaatio- ja budjettiperusteisesti.

Perusterveydenhuollon palveluja ei ole Suomessa kattavasti tuotteistettu. Kunnilla on useita eri tapoja tuotteistaa palvelujaan, kuten perusterveydenhuollossa pDRG ja APR. Erikoissairaanhoidon palveluja on tuotteistettu enemmän ja kustannusten laskutuksessa on yleensä käytössä NordDRG-hinnoittelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut terveyden- ja sosiaalihuollon vuotta 2011 koskevat yksikkökustannukset.

Yksityinen terveydenhuollon palveluntarjoaja voi vapaasti määritellä hintansa

Yksityiset terveyspalvelut ovat yleensä tuotteistettuja ja niille on määritelty selkeä tuotehinta. Hinnan määrittelee itsenäisesti kukin palveluntarjoaja ja palvelujen käytöstä perittävä hinta perustuu yleensä markkinahintaan. Yksityisen terveydenhuollon palveluntarjoajan on annettava asiakkaalle tietoa palvelujen käyttämisen hinnoista.

Yksityisessä terveydenhuollossa lääkäripalkkioiden perusteena on usein keskimääräinen aika, joka lääkäriltä kuluu asiakkaan hoitamiseen vastaanotolla ja siihen liittyviin esi- ja jälkitöihin, kuten potilasasiakirjoihin tutustumiseen, potilaskertomuksen kirjoittamiseen ja tutkimustulosten läpikäyntiin.

Lääkäri toimii usein yksityisessä terveydenhuollossa itsenäisenä ammatinharjoittajana ja päättää itsenäisesti hinnoistaan. Yleislääkärin palkkiot ovat yleensä erikoislääkärin laskuttamia palkkioita edullisempia.

Lääkärikäynnillä tehtävistä lausunnoista ja todistuksista, laboratorio- ja röntgentutkimuksista, toimenpiteistä sekä käytettävistä lääkkeistä, rokotteista ja tarvikkeista veloitetaan yleensä erikseen. Tutkimusten ja toimenpiteiden hinnat vaihtelevat esimerkiksi tutkimuksen tai toimenpiteen laajuuden sekä vastaanottavan lääkärin mukaan.

Myös hoidon yhteydessä käytetyt hoitotarvikkeet ja lainaan annettavat apuvälineet laskutetaan yleensä erikseen. Tällaisia kustannuksia aiheutuu esimerkiksi sidetarpeista, kyynärsauvoista ja raajojen tuista.

Yksityisen terveydenhuollon palveluntuottaja voi yleensä antaa etukäteen tarkan kustannusarvion leikkausten ja hoidollisesti vaativien toimenpiteiden kustannuksista.

Erillisestä puhelinkonsultaatiosta peritään yleensä hinta. Vastaanottokäyntiin liittyvän puhelun hinta voi myös sisältyä käynnin yhteydessä perittävään maksuun.

Maksat itse yksityisen terveydenhuollon palvelujen käyttämisestä palveluntuottajan laskuttaman hinnan. Voit saada Kelan sairaanhoitokorvauksia suoraan palveluntuottajalla, jos käytössäsi on Kela-kortti.

Voit vertailla Kelan verkkopalvelussa, kuinka suuria palkkioita eri kunnissa asuvat ovat keskimäärin maksaneet yksityisistä sairaanhoitopalveluista.

Suomen terveydenhuoltomenot ovat noin 19 miljardia euroa

Vuonna 2013 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 18,5 miljardia euroa. Erikoissairaanhoidon (6,8 miljardia euroa) ja perusterveydenhuollon (3,8 miljardia euroa) menot muodostivat hieman yli puolet vuoden 2013 terveydenhuoltomenoista. Asukasta kohden menot olivat 3 395 euroa.

Julkisen terveydenhuollon toiminnasta aiheutuvista kustannuksista vastaa toimintayksikköä ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä. Kunnat rahoittavat kustannukset keräämillään verotuloilla ja lisäksi ne saavat kustannuksia varten valtiolta valtionosuutta, joka on laskennallinen ja perustuu kunnan asukkaiden palvelutarpeeseen ja olosuhdetekijöihin. Kunnalle myönnetyn valtionosuuden suuruuteen ei siis vaikuta, miten kunta palvelutoimintansa järjestää ja miten paljon rahaa se niihin käyttää.