Korvausta maksetaan

  • terveydenhuollon ammattihenkilön tarpeelliseksi katsoman hoidon kustannuksista
  • perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannuksista
  • potilaalle maksuttomista palveluista, esimerkiksi neuvolapalveluista ja alle 18-vuotiaan henkilön terveyskeskuslääkärin vastaanottokäynnistä.

Korvauksena maksetaan enintään palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten määrä, josta on vähennetty henkilöltä perityt asiakasmaksut.

Korvattavat kustannukset

Kela maksaa valtion korvausta potilaalle annetun hoidon kustannuksista, kun henkilö on esittänyt hoidonantajalle voimassa olevan hoito-oikeustodistuksen, kuten

  • toisen maan myöntämän eurooppalaisen sairaanhoitokortin tai sen väliaikaisesti korvaavan todistuksen
  • toisen maan myöntämän hoitoon hakeutumisen ennakkoluvan (lomake E 112 tai S2)
  • Kelan myöntämän eläkeläisen eurooppalaisen sairaanhoitokortin, jonka takakansi on limenvihreä
  • Kelan myöntämän Todistuksen oikeudesta hoitoetuuksiin Suomessa
  • toisen Pohjoismaan, Yhdistyneen kuningaskunnan tai Australian passin.

Valtion korvaus maksetaan myös kustannuksista, kun kiireellistä hoitoa on annettu henkilölle, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa. Edellytyksenä on, että kustannuksia ei ole saatu perittyä henkilöltä itseltään tai muulta taholta, kuten matka- tai muusta yksityisvakuutuksesta.

Suomessa julkisessa terveydenhuollossa hoidossa olevan sisäänkirjoitetun potilaan sairaalasiirron kustannukset korvataan valtion korvauksena, jos

  • potilaan hoitokustannuksista vastaa toinen EU- tai Eta-maa tai Sveitsi ja potilas siirretään Suomessa julkisen terveydenhuollon yksiköstä toiseen yksikköön hoitoa varten
  • potilas asuu toisessa Pohjoismaassa ja hänet siirretään asuinmaahansa jatkohoitoa varten.

Ostopalvelutilanteissa valtion korvausten maksaminen voi tulla kyseeseen tilanteissa, jos julkinen terveydenhuolto on ostanut hoidon Suomesta yksityiseltä palveluntuottajalta tai toisesta EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä toimivalta terveydenhuollon palveluntuottajalta. Edellytyksenä on, että hoitoa saaneen potilaan hoitokustannuksista ylipäätään maksetaan valtion korvausta.

Valtion korvausta maksetaan hoidossa olevalle potilaalle järjestetyn tulkkauksen kustannuksista, jos tulkin käyttäminen on ollut julkisessa terveydenhuollossa työskentelevän terveydenhuollon ammattihenkilön arvion mukaisesti perusteltua.

Kustannukset joita ei korvata

Kela ei maksa valtion korvausta seuraavista kustannuksista

  • asiakasmaksuista
  • ylikäyttömaksuista
  • asiakirjojen kääntämisestä aiheutuneista kustannuksista
  • kuljetuskustannuksista silloin, kun potilas ei ole sisäänkirjoitettuna hoitolaitoksessa
  • ulkomaille tehdyn sairaalasiirron kustannuksista (poikkeuksena sairaalasiirto toiseen Pohjoismaahan)
  • ensihoidon kustannuksista silloin, kun palvelu on hankittu yksityiseltä palveluntuottajalta tai pelastustoimelta
  • hoitokustannuksista, kun henkilö on hakeutunut Suomeen hoitoon ilman toisen EU- tai Eta-maan tai Sveitsin myöntämää ennakkolupaa (lomake E 112 tai S2). Tässä tilanteessa ei korvata myöskään tulkkauksesta aiheutuneita kustannuksia.

Valtion korvauksen hakeminen

Valtion korvausta voi hakea Kelasta lomakkeella Y 31. Korvausta tulee hakea viimeistään 12 kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jolloin kustannukset ovat aiheutuneet.

Valtion korvaushakemukseen tulee liittää kopio henkilön hoito-oikeustodistuksesta. Hoito-oikeustodistusta ei edellytetä silloin, kun kyseessä on ollut kiireellisen hoidon antaminen.

Kelan valtion korvauksen ohjeessa (PDF) on selvitetty tarkemmin, mitä kustannuksia korvataan valtion varoista. Ohjeessa on myös yksityiskohtaiset ohjeet korvaushakemuksen tekemiseen.

Kelan kansainvälisten asioiden keskus antaa viranomaisille tarkoitetussa palvelunumerossa lisätietoa valtion korvauksesta.

Kelan päätöksestä valittaminen

Kunta tai kuntayhtymä voi hakea Kelan valtion korvausta koskevaan päätökseen muutosta valittamalla Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen.