Ulkomailta tulevat potilaat

Ulkomailta tulevalla henkilöllä voi olla oikeus julkisen terveydenhuollon palveluihin, vaikka hänellä ei olisi Suomessa kotikuntaa. Oikeus voi perustua kansalliseen lainsäädäntöön, EU-lainsäädäntöön tai kansainväliseen sopimukseensairaanhoito- tai sosiaaliturvasopimukseen, joita Suomi on solminut muutamien maiden kanssa. Julkisen terveydenhuollon on annettava ulkomailta tulevalle potilaalle hoitoa näiden säännösten edellyttämässä laajuudessa.


Ulkomailta tulevalla henkilöllä, jolla on väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta Suomessa, on aina oikeus julkisen terveydenhuollon palveluihin samalla tavalla ja samalla asiakasmaksulla kuin muillakin kunnan asukkailla. Kotikunnan väestötietojärjestelmään kirjaa maistraatti.

Kaikilla on aina oikeus kiireelliseen hoitoon

Kaikilla on aina oikeus saada tarvitsemansa kiireellinen hoito Suomen julkisessa terveydenhuollossa riippumatta siitä, mistä maasta henkilö tulee tai miksi hän on Suomessa. Jos potilaalla ei ole EU-lainsäädäntöön tai kansainväliseen sairaanhoito- tai sosiaaliturvasopimukseen perustuvaa oikeutta hoitoon Suomessa, hän vastaa itse kiireellisen hoidon kustannuksista.

EU-lainsäädäntö turvaa EU-alueelta tulevien oikeuden hoitoon

EU-lainsäädäntö antaa Suomessa tilapäisesti oleskelevalle henkilölle, jonka sairaanhoitokustannuksista vastaa toinen EU- tai Eta-maa tai Sveitsi, oikeuden saada lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa. Tilapäisesti Suomessa oleskelevat yleensä esimerkiksi turistit ja vaihto-opiskelijat.

Lisäksi EU-lainsäädäntö turvaa Suomessa työskentelevän henkilön oikeuden käyttää julkisen terveydenhuollon palveluja ja saada hoitoa, vaikka henkilö ei asuisi Suomessa. Oikeus hoitoon on aina toisesta EU- tai Eta-maasta tai Sveitsistä tulleella työntekijällä sekä joissakin tilanteissa myös muualta kuin EU-alueelta tulleella työntekijällä.

EU-maista voi myös hakeutua varta vasten Suomeen käyttämään sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon palveluja. Edellytyksenä on, että joku EU-maa vastaa henkilön hoitokustannuksista. Tällaisessa tilanteessa henkilö vastaa kuitenkin itse kaikista hoidosta aiheutuneista kustannuksista ja voi hakea niihin korvausta jälkikäteen omasta sairausvakuutuslaitoksestaan.

Kansainväliset sosiaaliturvasopimukset

Suomi on solminut kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia joidenkin maiden kanssa. Yleensä sopimukset koskevat eläkkeitä, mutta Australian, Israelin ja Kanadan Quebecin kanssa tehdyissä sopimuksissa on myös julkista terveydenhuoltoa koskevia määräyksiä. Sopimukset voivat tietyissä tilanteissa antaa sopimuksen piiriin kuuluville henkilölle oikeuden saada hoitoa julkisessa terveydenhuollossa kuntalaisen asiakasmaksulla, vaikka henkilöllä ei olisi Suomessa kotikuntaa.

Kansainvälisissä sosiaaliturvasopimuksissa on aina erikseen määritelty, mihin tilanteisiin ja mihin henkilöryhmiin sopimusta sovelletaan

  • Australian sopimus koskee Suomessa oleskelevia turisteja ja opiskelijoita
  • Kanadan Quebecin sopimus koskee Suomeen lähetettyjä työntekijöitä sekä opiskelijoita ja tutkijoita
  • Israelin sopimus koskee Suomesta Israeliin lähetettyjä työntekijöitä, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa.

Suomea sitoo myös Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus. Toisesta Pohjoismaasta tulleelta henkilöltä ei ole välttämätöntä edellyttää eurooppalaisen sairaanhoitokortin esittämistä hoidon saamiseksi. Pohjoismaan kansalaisella on oikeus käyttää terveydenhuollossa omaa kieltään (suomea, ruotsia, norjaa, tanskaa tai islantia). Tarvittaessa hoidonantajan on järjestettävä potilaalle tarvittava tulkkaus- ja käännösapu. Sopimus myös turvaa toisessa Pohjoismaassa asuvalle oikeuden saada korvausta kotiinpaluusta aiheutuneista lisäkustannuksista, jos hän joutuu sairastumisensa vuoksi käyttämään kalliimpaa kulkuneuvoa kuin oli alun perin tarkoitus. Julkisessa terveydenhuollossa hoitoa saanut henkilö voidaan myös tietyissä tilanteissa siirtää toiseen Pohjoismaahan jatkohoitoa varten, jolloin Kela korvaa sairaalasiirrosta aiheutuneet kustannukset.

Ulkomailta tulevan on esitettävä hoito-oikeustodistus

Vailla kotikuntaa olevan henkilön on osoitettava oikeutensa hoitoon hoito-oikeustodistuksella, esimerkiksi eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Hoito-oikeustodistuksia on erilaisia ja niiden käyttö on tilannesidonnaista, riippuen esimerkiksi siitä, onko kyse äkillisestä sairastumisesta tilapäisen Suomessa oleskelun aikana vai henkilöstä, joka työskentelee mutta ei asu Suomessa.

Esittämällä hoito-oikeustodistuksen henkilö saa hoitoa kuntalaisen asiakasmaksulla Suomen julkisessa terveydenhuollossa. Jos hoito-oikeustodistusta ei ole, tai jos sitä ei saada hankittua, potilaalta voidaan laskuttaa hoidosta aiheutuneet todelliset kustannukset.

Kela voi tietyissä tilanteissa korvata valtion korvauksena julkiselle terveydenhuollolle ulkomailta tulevan henkilön hoidosta aiheutuneet kustannukset.

Selvitä ulkomailta tulevan potilaan oikeus hoitoon

Kun julkisessa terveydenhuollossa on hoidossa ulkomailta tullut ja Suomessa vailla kotikuntaa oleva henkilö, on selvitettävä, onko henkilöllä oikeus saada hoitoa EU-lainsäädännön tai kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen perusteella. EU-lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sosiaaliturvasopimuksilla on merkitystä annettavan hoidon laajuuden, potilaalta perittävien maksujen ja Kelan maksaman valtion korvauksen näkökulmasta.

Kelan kansainvälisten asioiden keskus selvittää tarvittaessa, onko henkilöllä EU-lainsäädäntöön, kansainväliseen sopimukseen tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuva oikeus hoitoon Suomessa. Kelan kansainvälisten asioiden keskus neuvoo myös valtion korvaukseen liittyvissä kysymyksissä.