1. Mitä tarkoittaa potilasdirektiiviin liittyvä kansallisen palveluvalikoiman määrittely?

Potilasdirektiivin mukaan EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä annetuista hoidoista korvataan vain sellainen hoito, joka potilaalle olisi annettu Suomen julkisessa terveydenhuollossa tai josta Kela olisi maksanut sairaanhoitokorvauksen. Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoima kattaa siten sekä julkisen terveydenhuollon palvelut että sellaiset yksityiset palvelut, joista maksetaan sairaanhoitokorvausta sairausvakuutuslain perusteella (niin kutsuttu Kela-korvaus yksityisistä terveydenhuollon palveluista).

Direktiivi edellyttää, että Suomessa määritellään tarkemmin, mitkä kaikki palvelut kuuluvat Suomessa julkisin varoin järjestettyyn tai korvattuun terveydenhuoltoon. Palveluvalikoimaa määrittelee terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto. Lue lisää kysymyksestä 3.

Lue lisää sosiaali- ja terveysministeriön (STM) julkaisusta Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoima (STM, Raportteja ja muistioita 2013:5)

  1. Voiko palveluvalikoiman määrittely sulkea pois joitakin nykyisin käytössä olevia terveydenhuollon palveluja?

Kyllä, ajan kuluessa näin voi tapahtua. Suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelyssä tärkeintä on seurata ja arvioida keskitetysti ja kokonaisvaltaisesti, mitä hoitoja Suomessa julkisin varoin järjestetään ja rahoitetaan. Arvioinnin seurauksena joitakin hoitoja voidaan jättää palveluvalikoiman ulkopuolelle tietyin perustein. Näitä arviointiperusteita ovat hoidosta aiheutuva kohtuuttoman suuri riski potilaan hengelle tai terveydelle. Arviointiperusteita ovat myös vähäinen terveyshyöty ja hoidon kohtuuttomat kustannukset suhteessa saavutettavaan terveyshyötyyn ja hoidolliseen arvoon. Kohtuuttomat kustannukset ovat kuitenkin vain yksi tekijä tässä arvioinnissa. Palveluvalikoiman määrittely ei siis sinänsä tarkoita kalliiden hoitojen sulkemista pois valikoimasta.

Suomessa voi olla kansallisesti vain yksi yhtenäinen palveluvalikoima, jota sovelletaan sekä kotimaisessa että rajat ylittävässä terveydenhuollossa. Hoitoa annetaan jatkossakin aina potilaan lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti arvioidun tarpeen mukaan. Potilaslakiin perustuvat potilaan oikeudet eivät muutu.

  1. Ketkä osallistuvat palveluvalikoiman määrittelyyn?

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen on perustettu palveluvalikoimaneuvosto. Se on pysyvä toimielin, joka koostuu neuvostosta, asiantuntijasihteeristöstä ja asiantuntijoiden verkostosta.

Neuvoston asettaa valtioneuvosto enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ja siihen kuuluu puheenjohtaja ja enintään 15 jäsentä. Jäsenet edustavat lääketieteen, hammaslääketieteen, hoitotyön, oikeustieteen, terveystaloustieteen sekä suomalaisen terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmän asiantuntemusta. Sosiaali- ja terveysministeriöllä (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla (Valvira), Kelalla ja Suomen Kuntaliitolla on pysyvä edustus neuvostossa.

Palveluvalikoiman määrittelyssä korostetaan avoimuutta. Suositusten valmistelun yhteydessä kuullaan eri terveydenhuollon piirissä laajasti eri tahoja, myös potilasjärjestöjä.

  1. Kuinka paljon hoidon kustannukset vaikuttavat siihen, mitä palveluja valikoimaan otetaan? Jätetäänkö kalliimmat hoidot valikoiman ulkopuolelle?

Kun palveluvalikoimaan kuuluvia hoitoja määritellään, kustannusvaikuttavuus on vain yksi asiaan vaikuttava osatekijä. Kustannukset eivät yksinään voi olla peruste esimerkiksi sille, että jotain tiettyä uutta hoitomuotoa ei oteta käyttöön. Palveluvalikoiman määrittely ei myöskään tarkoita kalliiden hoitojen sulkemista pois valikoimasta. Päinvastoin, se voi nimenomaan turvata niiden saatavuuden jatkossakin.

Nykyisin arviointi tietyn hoidon vaikuttavuudesta ja kuulumisesta palveluvalikoimaan tehdään kunnissa ja sairaanhoitopiireissä. Kun terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto määrittelee palveluvalikoiman, potilaat tulevat yhdenvertaiseen asemaan eri puolilla Suomea. Samalla neuvosto pyrkii avoimeen ja näkyvään määrittelyyn ja luo sille avoimet ja läpinäkyvät periaatteet.

  1. Miten yksityiskohtainen palveluvalikoima on tarkoitus tehdä? Sisältääkö se tarkat diagnoosit ja toimenpiteet, vai onko sen tarkoitus olla luonteeltaan yleisempi?

Toistaiseksi asiaa ei ole päätetty. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto selvittää asiaa. Palveluvalikoiman määrittelyssä hyödynnetään erilaisia kansallisia ohjeita ja suosituksia, kuten Käypä hoito -suosituksia, HALO-suosituksia, erikoislääkäriyhdistysten antamia hoitosuosituksia ja yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita.